Miten tässä taas kävi näin?
Palasin illaksi vanhaan moodiin.
Söin kuin porsas ja join epäterveellisiä litkuja.
No ne oli ne juhlat. Juhlissa tuppaa olemaan tarjolla kaikkea vähemmän terveellistä ja kun muuta ei ole tarjolla, itsehillintä pettää. Meni vaniljakolaa, cherrykolaa ja kakkua. Aikalailla. Ja kolmeenkin meni. Absolutismista on sentään se hyöty, että ei humallu, vaikka kuinka joisi. Kahviakin join liikaa, eikä väsytä tippaakaan, vaikka kello on selkeästi yli neljän aprillipäivän aamuna.
Sain sentään huijattua Jarin yläkertaa aivan turhan takia etsimään tuntematonta lattialle oksentavaa miestä. Tämä tapahtui heti puolenyön jälkeen.
Ja voitin ampumahiihdon sprinttimatkalta kolme palkintoa. Säännöt olivat vähintäänkin oudot, mutta vielä kummallisempia olivat palkitsemisperusteet. Sain palkinnon, koska ammuin kaikki laukaukset ohi. Toisen palkinnon sain, koska hiihdin eniten sakkokierroksia (hiihdin niitä muidenkin puolesta). Kolmas palkinto tuli siitä, että olin huomannut hiihtolenkin varrella piilopullon pajunvarressa.
Linda laittoi youtubepätkän Callio Extreme Runista, jonne olen kaiketi suostunut osallistumaan. Aivan järjetön tapahtuma: laskeutua nyt 1400 metrin syvyyteen hissillä ja juosta sieltä ylös. Keskikaltevuus 13%. Matka 11 km. Pakolliset varusteet: kypärä ja otsalamppu. Taidan ottaa myös juomarepun täyteen Herbalifen Drive urheilujuomaa. Villekin innostui tapahtumasta.
Minua alkoi väsyttää kovin. Taidan koisia tovin.
Huomenna menemme laskettelemaan. En päässe juoksentelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti