Mitähän sitä

Toissailtainen palautusjuoma vaihtui väsyneen ihmisen himoähkytykseen. Söin yöllä kolme Vaasan ruispalaa Atrian tuplakalkkunaleikkeellä. Ja ikään kuin se ei olisi riitänyt, sain survottua itseeni vielä kaksi hyvän kokoista kupillista Rainbown muromüsliä. Palanpainikkeena toimi minulle harvinaisempi Pirkka kevyt maitojuoma. Televisio ja sen kylkeen lätkäisty Apple TV ammensivat yhteispelillä tajuntaani Selviytyjät Suomen saman päivän jakson, jota en jaksanut edes loppuun katsoa, koska runsas hiilihydraattimäärä lyhyessä ajassa anniskeltuna nostivat sokeritasoni sille kriittiselle rajalle, jolloin alkaa yhtäaikaa armottomasti paskattaa ja väsyttää.

Vessan kautta sänkyyn.

Eilinen on oli hyvä päivä.

Kävin juoksentelemassa järven ympäri ja askellus tuntui mukavalta, vaikka olinkin pukeutunut väärin ja vatsaa turvotti.

Aina edes ulos katsominen ja lämpömittarin tuijottaminen tyhjin lasittuinein iiriksin ei riitä. Silmät ja elohopea eivät kerro mitään tuulesta. Joskus -2 onkin -12, kun tuuli on tarpeeksi kova.

Eilen oli se, kun on.

Taapersin silti urhoolllisesti koko kierroksen. Suurimmassa mutkassa tosin helpotti, kun tuuli kääntyi juoksijalle takaiseksi. On se kumma, kun tuuli ei tunnu yhtä kylmältä silloin, kun se puhaltaa takaa päin. En usko, että se lopettaa puhkumisensa juuri sillä hetkellä, kun juoksija kääntää sille selkänsä. Mutta voi se olla kyllä niinkin ovela paskiainen. Pitääkin joskus testata teoriaa hämäämällä tuulta. Kaarran kohti kotia, mutta salamannopealla liikkeellä lähdenkin juuri päinvastaiseen suuntaan. Jos virissä tulee hetkenkin tauko, osoittaa se aukottomasti sen, että tuulella on tahto ja tässä tapauksessa vielä vittumainen luonnevika, joka kyrpiintyneenä siitä faktasta, että ei itse kykene juoksemaan, puhaltelee aina päin pahaa aavistamattomia viattomia pikkuisen lihavia lenkkeilijöitä ja nauraa naavaisilla kuusen alaoksilla, kun nämä onnettomat lyllertäjät tuskailevat kylmyyttä ja tuiverrusta vastaan.

Tuuli on niin pikkusieluinen paska.

Eilisen syömisistä en muista enää paljoa. Aamulla join varmasti kahvia.

Ai niin, söin lasten jämäpuurot ja kaiken, mitä kattilaan oli jäänyt. Höystin ne sokeritujauksella, joka voi tarkoittaa hyppysellistä tai mojovaa kaatoa suoraan purkista. Tällä kertaa kyse oli jostain niiden välimaastosta.

Kylmä kaurapuuro on suurinta herkkuani. Varsinkin jos annan itselleni luvan höystää sitä sokeritujauksella. Seoksessa yhdistyvät jing ja jang: huoneenlämpöinen limaksi ässehtinyt kaurasoosi ja hampaiden välissä pirskahtelevasti rikkoutuvat sokerikiteet. Siinä on samaan aikaan suutuntumaa ja kurkkunieltävää.

Lounaaksi kokkasin Kotimaista broilerin filesuikaleita ja Rainbow basmatijasminriisiä. Tällä kertaa suurostin kanat vehnäjauholla ja lisäsin makua pussillisella Rainbow pakasteherneitä sekä lorauttamalla sekaan purkillisen Kela kookoskermaa.

Kamalan hyvää.

Posti toi Sotkan Teini kerrossängyn, meille kuulumattoman Kuopion Matkuksen Kappahlin myyntiin tarkoitetun tuotepaketin ja verkkokauppa.comista tilaamani uuden nopeamman SSD kovalevyn tähän ikivanhaan MacBookiini. Saan ehkä odotella vielä tovin ulkomailta tilattuja uutta tarvikeakkua ja käyttömuistikampoja sekä Apple storesta ostamaani käyttöjärjestelmää, ennen kuin pääsen aukomaan tämän rakkineen takakantta ja ruuvailemaan vanhoja osia irti.

Välipalaa en muista syöneeni.

Muistin väärin. Söin lapsen tähteeksi jättämän Valion Kreikkalainen jogutti uuniomenan. Ja tässä tapauksessa kirjoittamani merkitys korostuu. Söin nimittäin sen uuniomenahillon sieltä purkin pohjalta, koska tämä kyseinen yksilö (lapseni) rakastaa kreikkalaista jogurttia, mutta ei välitä niistä hilloista, joita pohjalle on laitettu ikään kuin houkuttimiksi. Lisäksi sisustin kaksi appelsiinia ja join virallisen lenkkijuoman eli Herbalifen Drive CR7 juomajauheen lämpimään veteen sekoitettuna.

Lenkin jälkeen meni puolitoista litraa vettä sekä purkki Valio Luomu maitorahkaa kera puolentoista banaanin.

Muuta en sitten syönytkään. Paitsi yöllä. Heräsin nälän tunteeseen kahdelta ja neljältä. Kahdelta meni Vaasan monivilja paahyoleipäpussin kaikki loput (muistaakseni 5) viipaleet Alpron soijamaitopainikkeella. Neljältä upposi lasten loput Rainbow marjamuromüslit Alpron kevyt soijamaidon kostuttamina.

Tämä täytyy muistaa.