Aamu alkoi kuin eilen.
Kaurapuuroa banaanilla ja sokerilla. Kahvia Alpron kevyt soijamaidolla.
Kaikki muu olikin toisin.
Päädyin ampumahiihtokilpailuun. Sprinttimatkalle.
Ammunta ja hiihto. Eivät vahvimpia lajejani.
Makuupaikalta 5 ohi. Pystystä ei yhtään sen paremmin.
Hiihtolenkin suurimmassa alamäessä ajoin ohi uralta ja päädyin vatsalleni umpihankeen.
Ajattelin nousta pystyyn.
Kykenin vain alkuun. Ajatteluun.
Makasin mahallaan omien suksieni päällä kädet syvällä hangessa suksien alla.
Olin aina kuvitellut, ettei ampumahiihtäjä voi päätyä kolminkerroin kinokseen.
Kaikkea en siis osaa kuvitella minäkään.
Onneksi kanssakilpailijoihin voi joskus luottaa.
Eräs ystävällinen kaunosielu pysähtyi irrottamaan monot siteistä ja vapauduin.
Harvoin on maitorahka, banaani ja sauna maistunut yhtä hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti