maanantai 2. huhtikuuta 2018

Lumevaikutus

Aamulla puuroa pelkällä sokerilla. 

Banaanien kulutus on taloudessamme valtava. 

Kahvia runsaasti soijamaidolla. 

Kolmen tunnin reippailu autotallin sortuneella katolla. 

Isä tuli auttamaan. 

Tyhjensimme katon lumesta. Sitä oli jonniin verran. 

Oli ihan lämmintä hommaa. 

Lumimyrsky alkoi välittömästi tyhjennyksen jälkeen. 

Lounaalla lisää kaurapuuroa. Sokerilla. 

Päivällinen kuuden aikaan: lammasta ja nautaa. Oikea pääsiäisähkytys. 

Illalla suunnitelmissa järvenympärijuoksu lumituiskun keskellä. Siellä ei toimi mikään kenkä. 

Yöksi suunnitelmissa tietokoneen kovalevyn vaihto ja uuden käyttöjärjestelmän asennus. 

Saa nähdä, mitä jaksaa. 

Asensin blogin kirjoitusohjelman puhelimeen. Ei tule taukoa teksteihin, vaikka asennus ei onnistuisikaan kerralla. 

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Kukkuu

Olin tänään laskettelemassa. Onkohan kukaan laskenut, kuinka paljon kilokaloreita kuluu pelkästään ulkoilemalla. Reisiin se ainakin käy.

Maiju keitti aamulla puuron ja kahvin. Kiitos Maiju.

Olin unohtanut soijamaidon illalla pöydälle. Lisäsin siihen kahvia.

Ei tullut hyvää, eikä meinannut tulla lähdöstäkään. Silmälasit olivat taas hukassa. Ne ehjät. Kolmet rikkinäiset olivat kadonneet liesituulettimen päältä. Yhdet löysin, siis rikkinäiset.

Maiju löysi ehjät. Kiitos Maiju.

Ne olivat silmälasikotelossa ! Ei ainakaan minun jäljiltä. Vai laitoinko ne todellakin sinne ....

Käytiin hakemassa Sakarilta välineitä lainaan. Heitettiin hiukan hetulaa: kerrattiin eilisten juhlien kohokohdat. Epäsavolaiseen tapaan emme lisänneet tai liioitelleet mitään. Ainakin minulle jäi sellainen kuva.

Haettiin lapsetkin. Lounastakin olisi ollut tarjolla, mutta puuro-banaani-sokeri oli täyttänyt minut siten, etten tuntenut itseäni lainkaan nälkäiseksi. Siksi joinkin vettä.

Olisi kannattanut syödä. Söimme seuraavan kerran vasta 19:30. Siinä välissä ajoimme autolla Tahkolle ja takaisin, laskettelimme kolme tuntia ja minä ostin laskettelusukset: Fisher Progressor 950.

Testasin ne hyviksi, ennen kuin tinkasin kolmanneksen hinnasta pois. Elämäni vakuuttavin tinkaustyö.

En ole mikään varsinainen tinkihaukka. Pikemminkin sellainen sano-hinta-otan-sen -tyyppi. Varsinkin asiakaspalvelutilanteissa. Netissä saatan kyllä vertailla hintoja tuntisotalla.

Tällä kertaa odsit olivat vain niin väkevästi puolellani, että uskalsin ylittää röyhkeyden rajan ja panna kovan kovaa vastaan.

Ehkä siinä oli kova pehmeää vastaan. Myyjätyttö oli ainakin 20 vuotta minua nuorempi ja liian ystävällinen. Päätin ottaa siltä luulot pois ja kyykyttää oikein kunnolla.

Olin ollut jo rinteessä valmis maksamaan suksista pyydetyn 150€, mutta kauppaan astuessani olin päättänyt, että tarjoan saturaisen, enkä peräänny tai jätän sukset sinne.

Kun myyjätär ei heti tyrmännyt esitystäni naurettavana, tiesin olevani vahvoilla ja epävarmuus oli siirtynyt luotani tiskin toiselle puolelle.

Kun neito yritti esittää vastatarjousta, en lähtenyt neuvotteluun, vaan muistin Huutokauppakeisarin kaikki jaksot ja pysyin kannassani. Kun tyttö sitten lähti kysymään Juhalta, saako pitää työpaikkansa, jos myy sukset niin huokealla, tiesin olevani voitolla.

Heidän viimeinen tarjouksensa oli 120€ ja minun viimeinen oli se, että maksan 100€ ja otan sukset mukaani tai lähden pois ja he saavat pitää sukset.

Myyntitilanteen vastapuolen mielestä olisi kuulemma mielekkäämpää, että poistuisin sukset mukanani, koska heillä niitä täällä vuokraamossa riittää ja onhan nyt lisäksi pääsiäinen.

Kiitos Jeesuksen tein elämäni parhaimman livetinkauksen sen vuoksi,  että vastapuolen mielestä suksista tarjoamani hinta oli riittävä, koska nyt on pääsiäinen.

Olisin joutunut maksamaan suksista enemmän tai jäämään ilman koko lankkuja minä tahansa muuna juhlapyhänä.

Hirveä tuuri, että satuin tarjouksineni kyseisen henkilön puheille juuri tänään.

Itse olen sitä mieltä, että tarjoukseni hyväksyttiin, koska heillä oli siellä todella paljon testisuksia myynnissä ja sesongin viimeinen ruuhkapäivä oli lopuillaan: huomiseksi on luvassa aivan kamalaa keliä koko maahan, mikä tarkoittaa hiljaisuutta suksivuokrabisneksessä ja todennäköisyydet sille, että he saisivat suksista edes satasta pääsiäispyhien jälkeen on todella pieni.

Niinpä tein hankinnan, jota en kadu.

Ja rahat takaisin, jos en kadu.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Riittämättömyys ja ylensyönti

Miten tässä taas kävi näin?

Palasin illaksi vanhaan moodiin.

Söin kuin porsas ja join epäterveellisiä litkuja.

No ne oli ne juhlat. Juhlissa tuppaa olemaan tarjolla kaikkea vähemmän terveellistä ja kun muuta ei ole tarjolla, itsehillintä pettää. Meni vaniljakolaa, cherrykolaa ja kakkua. Aikalailla. Ja kolmeenkin meni. Absolutismista on sentään se hyöty, että ei humallu, vaikka kuinka joisi. Kahviakin join liikaa, eikä väsytä tippaakaan, vaikka kello on selkeästi yli neljän aprillipäivän aamuna.

Sain sentään huijattua Jarin yläkertaa aivan turhan takia etsimään tuntematonta lattialle oksentavaa miestä. Tämä tapahtui heti puolenyön jälkeen.

Ja voitin ampumahiihdon sprinttimatkalta kolme palkintoa. Säännöt olivat vähintäänkin oudot, mutta vielä kummallisempia olivat palkitsemisperusteet. Sain palkinnon, koska ammuin kaikki laukaukset ohi. Toisen palkinnon sain, koska hiihdin eniten sakkokierroksia (hiihdin niitä muidenkin puolesta). Kolmas palkinto tuli siitä, että olin huomannut hiihtolenkin varrella piilopullon pajunvarressa.

Linda laittoi youtubepätkän Callio Extreme Runista, jonne olen kaiketi suostunut osallistumaan. Aivan järjetön tapahtuma: laskeutua nyt 1400 metrin syvyyteen hissillä ja juosta sieltä ylös. Keskikaltevuus 13%. Matka 11 km. Pakolliset varusteet: kypärä ja otsalamppu. Taidan ottaa myös juomarepun täyteen Herbalifen Drive urheilujuomaa. Villekin innostui tapahtumasta.

Minua alkoi väsyttää kovin. Taidan koisia tovin.

Huomenna menemme laskettelemaan. En päässe juoksentelemaan.

Kaikki uusi on paskaa

Aamu alkoi kuin eilen.

Kaurapuuroa banaanilla ja sokerilla. Kahvia Alpron kevyt soijamaidolla.

Kaikki muu olikin toisin.

Päädyin ampumahiihtokilpailuun. Sprinttimatkalle.

Ammunta ja hiihto. Eivät vahvimpia lajejani.

Makuupaikalta 5 ohi. Pystystä ei yhtään sen paremmin.

Hiihtolenkin suurimmassa alamäessä ajoin ohi uralta ja päädyin vatsalleni umpihankeen.

Ajattelin nousta pystyyn.

Kykenin vain alkuun. Ajatteluun.

Makasin mahallaan omien suksieni päällä kädet syvällä hangessa suksien alla.

Olin aina kuvitellut, ettei ampumahiihtäjä voi päätyä kolminkerroin kinokseen.

Kaikkea en siis osaa kuvitella minäkään.

Onneksi kanssakilpailijoihin voi joskus luottaa.

Eräs ystävällinen kaunosielu pysähtyi irrottamaan monot siteistä ja vapauduin.

Harvoin on maitorahka, banaani ja sauna maistunut yhtä hyvältä.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Päästäinen alkaa pitkästä perseestä

Koska nyt on pääsiäinen ja pitkä perjantai, söin aamupalaksi puuroa, joka oli päällystetty banaanisiivuilla ja sokeritujauksella.

Niillä virroilla jaksoin juosta 8500 metriä aurinkoisessa Iisalmen kaupungissa.

Palautusjuomaksi oli valikoitunut Herbalifen Rebuild Endurance Alpron soijamaitoon huljutettuna.

Venyttelin, saunoin, join vettä ja söin banaanin.

Sitten oli vuorossa siirtymäreitti Viitaalle, jonne meidän perheemme oli kutsuttu pitkästyttävän perjantain lounas-päivällis-brunssille.

Ja voi mitä herkkuja sainkaan eteeni. Tuli syötyä aiankin porkkanakeittoa pekonin paloilla, mureaa lammasta minttuhyytelöllä, risottoa pavuilla ja salaattia kastikkeella. Jälkiruoasta kykenin ensin kietäytymään vedoten virsikirjan hankintaan, mutta päädyin lopulta lappamaan tädin tekemää pashaa kaksin käsin lautaselle ja naamariin.

Ennen kahvia otin torkut ja herättyäni söin persikkarahkapiirakkaa.

Tädin mies oli lämmittänyt savusaunan, jossa viihdyin niin pitkään, kuin kiuas sihisi.

Poistuessamme nakkasin naamaan vielä kourallisen Toffifeen suklaatoffeepähkinä ihanuuksia ja kotona päätin mässäilyn maukkaaseen yöpalaan: Herbalifen F1 suklaasmoothie sekoitettuna banaaniin, sokeroimattomaan maapähkinätahnaan ja Alpron soijamaitoon. Namppaa oli.

Nyt rönötän sohvalla puolimakaavassa asennossa tyytyväisenä päivän liikuntaan, ylensyömiseen ja herkutteluun.

Huomenna on juhlapäivä. Joku täyttää vuosia.

Useimpina päivinä joku täyttää.

Lepopäivän ratoksi

Koska tänään oli lepopäivä, en liikuskellut pahemmin.

Söin kohtuullisesti ja tarpeeksi usein, jotta kova nälkä ei pääsisi yllättämään.

Elämänhallinta tältä osin kunnossa.

Pekka Lähderinne, tuo käsistään voimakas ja naurustaan herkkä partasuu, kävi palautushieromassa alaraajojani antaumuksella. Etureidet kyllä silti muistavat eilisen rääkin. Tiedän, että huominen palauttava lenkki heikentävät noita muistijälkiä merkittävästi.

Koska asiapuolta on niukemmin tämän päivän osalta kerrottavana, voisin listata ajan kuluksi ja olemattomien lukijoiden iloksi lenkkivarustukseni, jolla öistä hiekkatietä ja talvisia autoteitä taivallan.

JALAT

Sukat

Olen kahden sukan mies. Juoksen tuplasukituksella kahdesta syystä. Tuplasukkaisuus estää hiertymiä ja lämmittää 25 asteenkin pakkasella riittävästi. Jälkimmäinen syy on perin ontuva, koska juoksen kaksilla sukilla myös keväisin, kesäisin ja syksyisin, milloin harvemmin on kovia pakkasia, mutta koska kirjoitin aiemmin,  että syitä on kaksi, piti jokin keksiä nopeasti.

Alimmaiset sukat ovat kompressiosukat merkiltään Zero Point Hybrid. Olen juoksennellut jo tovin kompressiosukilla ja kokenut ne toimiviksi kipeytyvien pohkeiden oireyhtymässä, josta ennen kärsin. Olen käyttänyt ainakin viittä eri merkkiä, mutta Zero Pointit ovat olleet pisimpään käytössä, koska ne ovat helvetin hyvät ja ensimmäiset kunnolla puristavat. Olen tutkiskellut internetin ihmeellistä maailmaa, joka tiettävästi on läpileikkaus siitä maailmasta, jossa elämme, mutta joka on helpommin hallittavissa ja tiiviimmin paketoitu, ja havainnut, että Zero Pointilla on saatavilla myös minulle ennestään tuntematonta mallia, jossa puristus on Hybridiä vielä napakampaa. Melkein jo ostin kyseiset sukat tuota linkkiä luodessani, koska tuhannen kilometriä jaloissani hyvin palvelleet Hybridit alkavat olla tiensä päässä: niissä on enemmän kuin kolme reikää.

Päällimmäiset sukat ovat X-Action CrossCountry Silver merkkiset hopealangasta ja kaikesta mahdollisesta kokoon kyhätyt erikoisurheilusukat, jotka ovat olleet jaloissani jo pari tuhatta kilometriä sekä juosten että hiihtäen taivallettuna. Kyseistä sukkamallia ei enää valmisteta, mikä on harmi, sillä ne olivat uudempina erinomaiset alimmat sukat ja nyttemmin aivan korvaamattomat päällimmäiset sukat. Olen hankkinut niiden korvaajiksi jo viime joulukuussa X-Action Winter Run sukat, mutta niiden istuvuus ei vakuuttanut, joten jatkan C.Countryillä niin pitkään (tässä vaiheessa nukahdin sohvalle ja jatkoin kirjoittamista seuraavana aamuna tuopillisen kahvia ja banaani-sokeri-kaurapuuron jälkeen), kuin ne suinkin kestävät. C.Countryjen ylivoimaisesti paras ominaisuus on tuo hopealankaisuus, koska hopealanka neutralisoi hien hajun. Kuukausien pesemättömyys ei näissä sukissa haise, vaikka lenkkiä ja hikeä tulisi useita satoja kilometrejä.

Säärystimet

Olen tottunut käyttämään säärystimiä kaikilla keleillä ja kaikilla alustoilla. Tämä alkoi siitä, että aloin käyttää jalanmyötäisiä juoksutrikoita, jolloin hiekka, pikkukivet, sora ja lumi lentävät askellusten tahdissa ympäriinsä ja aina jokin kutkuttava murikka päätyy kengänsuun ja ja sukan väliin. Mikään ei ole niin vittumaista, kuin pysähtyä kesken lenkin tai maratonin avaamaan ja tyhjentämään kenkää. Tai on, mutta kyllä tämäkin harmittaa vietävästi. Myös säärystimissä olen noudattanut jokaiselle tuttua osta, kokeile, pety -kiertokulkua ja löytänyt lopulta kestävät ja helppokäyttöiset säärystimet tai gaterit, kuten tapaan niistä puhua. Lausun sen vielä savolaisittain geitterit ja saan yleensä kuulijan hämmennyksen valtaan, mikä lienee kaikkien savolaisten suurin nautinto huastelun eli savolaisen small talkin tuoksinnassa. Säärystimeni ovat Salomon Track Gater Low, joiden ylivoimaisesti paras ominaisuus on niiden kestävyys kaikkiin muihin ostamiini verrattuna. Niillä on oikeasti myös toinen huippuominaisuus. Ne pysyvät kengissä kiinni silloinkin, kun kengät eivät ole jalassa. Muut käyttämäni geitterit ovat olleet sellaista mallia, että ne pitää pukea joka kerta erikseen ja voi sitä vitutuksen määrää, kun olet sitonut kengännauhat kiinni, tehnyt tuplasolmut, laittanut urheilukellon valmiustilaan ja puhelimesta luureihin senkertaisen lenkkimusan ja tajuat, että ne perhanan geitterit unohtui vetää jalkaan ennen kenkiä.

Kengät

Kesäjuoksuun

Olen juossut nuorempana milloin milläkin alelaarista löytämälläni parilla. Sittemmin, kun olen vaurastunut ja tullut tiedostavaksi jalkojen käyttäjäksi, olen siirtynyt Asicsin talliin. Olen juossut pohjat puhki Gel Kinsei 4 parista, jalkapöydän verkon puhki Gel Kinsei 5 parista ja jalkani kipeiksi Gel Kinsei 6 parilla, kunnes fysioterapeuttini kertoi, että tarvitsen tuetut lenkkikengät, mikä Asicsin mallistossa tarkoittaa Gel Kayano ja Gel GT2000 malleja. Ostin kummankin parin jo valmiiksi ensi kesää varten, mutta minulla ei ole niistä vielä kovin paljon käyttökokemuksia lukuunottamatta kahta 8,5 kilometrin juoksumattojuoksua, joista molemmista jalat kyllä kipeytyivät ihan samalla tavalla kuin Kinseidenkin kanssa. Käytän juoksukengistä kahta numeroa isompaa kokoa, kuin jalkani todellisuudessa ovat. Tämä johtuu kaksoissukkaisuudesta, jalkojen turpoamisesta lämmetessään ja Asicsin kyvyttömyydestä valmistaa kokonumeroa vastaavia kenkiä jättiläisille, kuten he pienempikokoisina meitä länsimaalaisia lempeästi nimittävät. Kengillä, merkillä tai mallilla ei mielestäni kuitenkaan ole suurta merkitystä kesäkeleillä, kunhan ne ovat kuitenkin juoksuun tarkoitetut.

Talvijuoksuun

Lempiaiheeni. Mulla on ihan sairaan hyvät talvijuoksukengät, joiden valmistus on lopetettu 2013-2014. Onneksi niitä löytyy yhä silloin tällöin torista tai kirppareilta hyväkuntoisina ja monessa eri koossa. Niiden suunnittelussa on tehty yksi paha virhe: ne kestävät tuhansia kilometrejä, eikä niistä löydy yhtään vikaa tai puutetta. Ne ovat Core-Tex kalvoiset ja pitävät jalat kuivina kaikilla keleillä. Niissä on VAIHDETTAVAT piikit tai nastat tai miksi niitä jäähän pureutuvia metallipaloja haluatte kutsua. Taisin höpsiä. Valehtelin. Kengissä on vaihdettavia piikkejä parempi ominaisuus: niiden pohjissa on kierteet, joihin voi vaihtaa eri piikit kuin ne kevytmetallista valmistetut kulutusta kestämättömät surkimukset. Mikä ilmiömäisintä: niihin kierteisiin käy pesäpallopiikkareiden kovametallipiikit, jotka kestävät satoja kilometrejä paljaalla asvaltilla ja ikuisesti lumella tai jäällä. Kenkäni talvisilla lenkkireissuilla ovat Asics Gel Arctic 4. Ja minulla on niitä kahdet. Ja ostan kaikki 44, jotka vastaan tulevat. Nämä ihmekengät pitävät paremmin kivikovaksi tampatulla peilijäällä kuin mikä tahansa muu kenkä asvaltilla tai hiekkatiellä. Yhdeksän millimetrin kovametallipiikit pureutuvat jäähän sitä syvemmälle, mitä nopeampaa juoksija liikkuu ja iskeytyessään koko mitaltaan hyiseen alustaan ne vievät kaiken jalkalihaksiston tuottaman eteenpäin suuntautuvan energian suoraan juoksijan vauhtiin. Melkein kuin ikiliikkuja. Kun on juossut muilla talvilenkkareilla ja pääsee kokeilemaan uudelleen piikitetyt Arctic neloset, nauraa koko lenkin ajan - varsinkin mutkissa sekä ylä- ja alamäissä. Minun ei tarvitse varoa askeleitani.

Alkaa paisua tämän kertainen esitys sellaisiin mittoihin, että päätän tämän tähän ja pistän ulos tuutista. Menen vessaan ja katson, tuleeko sieltä tuutista jotain parempaa.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kaikkea ei aina kerkiä

Olen syönyt ja liikkunut.

Juoksin tänään töihin.

Mahdollisuus tarjoutui, kun äiti tuli hoitamaan lapsia ajoissa. Kiitos äiti.

Juoksin kovaa. Liian kovaa. Ehkä en. Mutta hyvää vauhtia tulin kuitenkin.

Työmatkani on 17,5 kilometriä. Ja tänään siihen meni tunti 40. Keskisyke oli 164 ja -vauhti 10,4 km/h. Ei paljon kovempaa olisi pystynyt enää tulemaan, kun yöunet jäivät viiteen tuntiin ja aamupalaa en ehtinyt syödä. Sen verran kuitenkin tankkasin, että silmät aukaisevaa kahvia meni kolme tuopillista ja litra Alpron vanilja soijamaitoa sekä hiukan kanakastiketta riisillä lounaaksi.

Töissä sain tankattua Herbalifen Rebuild Endurancea ja salaattia ja kanankoiven ja kuusi Pesolan Pihvilihan jauhelihapullaa ja purkin Valio Eila maitorahkaa sekä useita litroja vettä.

Työt etenivät joutuisasti. Oli levollinen ja rauhaisa olotila, enkä hermostunut, vaikka stressiä olisi ollut jakaa asti.

Kotona vedin yöpalaksi lisää salaattia ja litran Alpron kevyt soijamaitoa höystettynä Valion banaani-mansikkamarjakeitolla.

Jaloissa on juostu olo. Päässä kulunut. Lenkkivaatteet pitäisi vielä jaksaa laittaa kuivumaan ja alkaa koisia.

Onneksi Pekka Lähderinteen taitavat kädet tulevat möyhentämään minua aamulla kymmenen korvilla.

Odotan sitä innolla.