Olin tänään laskettelemassa. Onkohan kukaan laskenut, kuinka paljon kilokaloreita kuluu pelkästään ulkoilemalla. Reisiin se ainakin käy.
Maiju keitti aamulla puuron ja kahvin. Kiitos Maiju.
Olin unohtanut soijamaidon illalla pöydälle. Lisäsin siihen kahvia.
Ei tullut hyvää, eikä meinannut tulla lähdöstäkään. Silmälasit olivat taas hukassa. Ne ehjät. Kolmet rikkinäiset olivat kadonneet liesituulettimen päältä. Yhdet löysin, siis rikkinäiset.
Maiju löysi ehjät. Kiitos Maiju.
Ne olivat silmälasikotelossa ! Ei ainakaan minun jäljiltä. Vai laitoinko ne todellakin sinne ....
Käytiin hakemassa Sakarilta välineitä lainaan. Heitettiin hiukan hetulaa: kerrattiin eilisten juhlien kohokohdat. Epäsavolaiseen tapaan emme lisänneet tai liioitelleet mitään. Ainakin minulle jäi sellainen kuva.
Haettiin lapsetkin. Lounastakin olisi ollut tarjolla, mutta puuro-banaani-sokeri oli täyttänyt minut siten, etten tuntenut itseäni lainkaan nälkäiseksi. Siksi joinkin vettä.
Olisi kannattanut syödä. Söimme seuraavan kerran vasta 19:30. Siinä välissä ajoimme autolla Tahkolle ja takaisin, laskettelimme kolme tuntia ja minä ostin laskettelusukset:
Fisher Progressor 950.
Testasin ne hyviksi, ennen kuin tinkasin kolmanneksen hinnasta pois. Elämäni vakuuttavin tinkaustyö.
En ole mikään varsinainen tinkihaukka. Pikemminkin sellainen sano-hinta-otan-sen -tyyppi. Varsinkin asiakaspalvelutilanteissa. Netissä saatan kyllä vertailla hintoja tuntisotalla.
Tällä kertaa odsit olivat vain niin väkevästi puolellani, että uskalsin ylittää röyhkeyden rajan ja panna kovan kovaa vastaan.
Ehkä siinä oli kova pehmeää vastaan. Myyjätyttö oli ainakin 20 vuotta minua nuorempi ja liian ystävällinen. Päätin ottaa siltä luulot pois ja kyykyttää oikein kunnolla.
Olin ollut jo rinteessä valmis maksamaan suksista pyydetyn 150€, mutta kauppaan astuessani olin päättänyt, että tarjoan saturaisen, enkä peräänny tai jätän sukset sinne.
Kun myyjätär ei heti tyrmännyt esitystäni naurettavana, tiesin olevani vahvoilla ja epävarmuus oli siirtynyt luotani tiskin toiselle puolelle.
Kun neito yritti esittää vastatarjousta, en lähtenyt neuvotteluun, vaan muistin Huutokauppakeisarin kaikki jaksot ja pysyin kannassani. Kun tyttö sitten lähti kysymään Juhalta, saako pitää työpaikkansa, jos myy sukset niin huokealla, tiesin olevani voitolla.
Heidän viimeinen tarjouksensa oli 120€ ja minun viimeinen oli se, että maksan 100€ ja otan sukset mukaani tai lähden pois ja he saavat pitää sukset.
Myyntitilanteen vastapuolen mielestä olisi kuulemma mielekkäämpää, että poistuisin sukset mukanani, koska heillä niitä täällä vuokraamossa riittää ja onhan nyt lisäksi pääsiäinen.
Kiitos Jeesuksen tein elämäni parhaimman livetinkauksen sen vuoksi, että vastapuolen mielestä suksista tarjoamani hinta oli riittävä, koska nyt on pääsiäinen.
Olisin joutunut maksamaan suksista enemmän tai jäämään ilman koko lankkuja minä tahansa muuna juhlapyhänä.
Hirveä tuuri, että satuin tarjouksineni kyseisen henkilön puheille juuri tänään.
Itse olen sitä mieltä, että tarjoukseni hyväksyttiin, koska heillä oli siellä todella paljon testisuksia myynnissä ja sesongin viimeinen ruuhkapäivä oli lopuillaan: huomiseksi on luvassa aivan kamalaa keliä koko maahan, mikä tarkoittaa hiljaisuutta suksivuokrabisneksessä ja todennäköisyydet sille, että he saisivat suksista edes satasta pääsiäispyhien jälkeen on todella pieni.
Niinpä tein hankinnan, jota en kadu.
Ja rahat takaisin, jos en kadu.
